Etelä-Suomi mentiin aika pitkälle metsäautoteitä pitkin ja yllättävän hyvin pystyi pysymään pois asvaltilta. Kun aloin suunnitella reittiä, niin merkkasin ensin mielenkiintoiset paikat joissa halusin käydä ja yksi niistä oli ehdottomasti korkeasaari, joten reitti kulki aivan Helsingin keskustan läpi. Se on aika urbaania vaeltamista kun menet iso rinkka selässä Lauttasaaren läpi. No tulipahan sekin koettua.
Ensimmäiset kolme viikkoa meni aika pitkälle sumussa, joka johtui huonosta kunnosta, sekä painavasta rinkasta. Aika tappava yhdistelmä. Muutamia paikkoja kuitenkin jäi mieleen. Neljännen päivän aamuna tulin sellaiseen paikkaan, kun Raaseporin linnanrauniot. Minulla ei ollut paikasta mitään hajua etukäteen, olin ainoastaan katsonut kartasta, että tälläinen paikka on olemassa. No sehän oli aika iso yllätys, kun kävelin paikalle ja siellä odotti iso linna. Ajattelin etukäteen että siellä on jotain muinaisjäännöksi ja sokkeli pystyssä, mutta kokonainen linna. Aika siistiä. Toinen mieleenpainuva juttu oli seuraavana päivänä kun tulin Fagerviikin kartanolle. Ihan kun hyppäisi 150 vuotta taaksepäin ajassa. Todella vaikuttava paikka! Olin siellä vain vähän liian aikaisin aamulla, koska edellisenä yönä oli ollut -5 astetta ja kosteus melkein 100%, joten kolmen vuodenajan pussilla oli hieman kylmä ja lähdin liikkeelle jo klo 4.00 yöllä. Koska olin niin aikaisin liikkeellä, niin mikään paikka kartanolla ei ollut vielä auki.
Reittini muuten kulki Helsinkiin asti rannikkoa pitkin. Helsingin jälkeen suunnistin Sipoonkorven kansallispuistoon ja Kotkaan asti menin 7-Tien pohjoispuolta. Etelästä ei muuten hirvesti jäänyt kerrottavaa, kun että kun olin sen päässyt Virolahdelle asti, niin paikat alkoivat tottumaan liikkumiseen ja kävelyyn. Joten oikeaan suuntaan mentiin!
