Muistan todella elävästi ensimmäisen päivän. 1.4.2015 klo 10.00 saavuttiin Hankoon autolla, ilma pilvinen ja ehkä asteita +7. Kaveri ajoi minut paikanpäälle ja heitetiin yläfemmat ja katselin vaan kun punaiset takavalot lähtivät takaisin Järvenpäätä kohti. Järvenpäässä vietin muutaman viimeisen päivän ennen reissuun lähtöä. Viimeiset päivät ennen reissua olivat aika sekavaa tavaroiden pakkaamista ja varmistamista että kaikki etukäteen suunniteltu on mukana. Vaikka olin tehnyt suunnittelun huolella ja olin mielestäni ottanut kaiken huomioon, niin silti takaraivossa potee epäillys, onko kaikki varmasti otettu huomioon.
Pari viimeistä yötä meni aika huonosti nukkuessa ja ensimmäisen päivän aamuna, eli 1.4.2015 heräsin jo neljän jälkeen enkä saanut enää unta. No aamusta aikaisin oltiin lähdössä muutenkin, joten eipä se niin haitannut. Vaikka olin käyttänyt paljon aikaa varusteiden suunnitteluun niin kyllähän sitä aika paljon turhaa tavaraa oli lähdössä mukana. Kun ensimmäisen kerran nostin rinkan selkään, niin ajatus näin painavan möykyn kantamisesta ja varsinkaan siihen tottumisesta ei ollut ensimmäinen ajatus.
Tosiaan klo 10.00 Hangossa ja kaveri tipotiessään. Ei muuta kun töppöstä toisen eteen. Ensimmäisen päivän olin suunnitellut 18km mittaiseksi, joten ei paha. Olin ohittanut jo Hangon ja ajattelin että minulla olisi muutama kilometri jäljellä, kun aloin katsomaan karttaa tarkemmin. 8km takana! Ensimmäiset tunnit antoivat jo aika hyvän iskun vasten kasvoja. Vihdoin päivän loppuun päästessä, joka oli monta tuntia myöhemmin, niin leirin kasaamiseen meni varmasti 45min, joka oli 30min enemmän kuin reissun lopussa. Päivästä lopulta selvittiin, mutta jos olisin tiennyt millainen reissu seuraavien 7.000.000 askeleen aikana odotti, kuinka paljon kipua, kylmää ja väsyneitä lihaksia, niin tuskin olisin lähtenyt ollenkaan tai viimeistään tässä ensimmäisen päivän jälkeen olisin keskeyttänyt.
